Team Harrierin historiikki, osa 1; vuodet 1993 - 2003

Löysin tiedostoistani Riku Kytösen 2003 kirjoittaman seuran historiikin, joka oli tarkoitus julkaista 10-vuotisjulkaisussa, mutta jota ei valitettavasti koskaan tehty. Mielestäni kirjoitus ansaitsee paikan blogissa seuran aktiivitoiminnan uudelleen heräämisen ja seuran 20-vuotistaipaleen juhlistamiseksi.

Kiitos kaikille seuran parissa toimineille ja toimiville ihmisille! Paljon on tapahtunut ja epäilemättä tulee vielä tapahtumaan.

Hämeenlinnassa 27.8.2013

Antti Vättö

                                                                                       

Team Harrierin 10 vuoden juhlajulkaisu 2003

Kirjoitan tätä kirjoitelmaa tämän vuoden, 2003, lokakuussa uudelleen käynnistetyn Team Harrier ry:n 10 vuoden historian juhlajulkaisuun. Haluan tässä kirjoituksessani kertoa Kouvolan salibandyn kehittymisestä ja historiasta omasta näkökulmastani. En niinkään pyri kertomaan kokemuksistani matkan varrelta, vaan avartamaan sitä käsitystä, mitä uuden urheilulajin tuominen paikkakunnalle vaatii. Kirjoituksessani pyrin pidättäytymään tosiasioissa, jotka pohjautuvat Team Harrier ry:n tilinpäätösasiakirjoihin ja matkan varrella kerättyihin lehtileikkeleisiin. Lisäksi kirjoitelma pohjautuu seuran pitkäaikaisena rahastonhoitajana taltioimiin lukuisiin muihin dokumentteihin.

Olkoon tämä kirjoitus osaltaan kunnianosoitus niille Team Harrierin jäsenille, jotka ovat omalla toiminnallaan vapaaehtoisesti edesauttaneet salibandyn kehittymistä Kouvolassa vuosina 1992 – 2003.  Toivottavasti tämä kirjoitus palvelee myös tulevia innostuneita salibandyn harrastajia lyhyenä historian kertauksena.

Pyrin kirjoittamaan tämän katkelman Kouvolan salibandyn historiasta tapahtumien kulun mukaan. Nämä mainitsemani dokumentit löytyvät Sudet ry:n varastosta Kouvolan jäähallista, sen varaston pölyisimmästä nurkasta. Siellä säilytetään merkittävää osaa Kouvolan salibandyn syntyhistoriasta, ajasta, joka on jäänyt kultaisena muistona mieleeni.

Pahoittelen etukäteen, jos olen unohtanut jonkun etu- tai sukunimen ajan saatossa.

Kaikki alkoi Koheltajista vuonna 1992

Pelatessani 23 -vuotiaana vuosina 1992 – 1993 koulujen opiskelijoiden kautta levinnyttä sählyä kaukalopallojoukkueen kanssa, en arvannut, että juuri tämä laji tulee kasvamaan kansainväliseksi kilpaurheilulajiksi.

Aktiivinen kaveriporukka aluksi harrasti lajia omaksi iloksi ja pelasi harjoitusotteluja Myllykosken MSU:ta, Myllykosken seurakunnan urheilijat, vastaan. Joukkueen nimi oli tällöin Koheltajat. MSU pelasi tällöin miesten II divisioonaa. Osa Koheltajista värvättiinkin tähän joukkueeseen. Koheltajat harjoittelivat tällöin Vahteron koululla. Kautena 1993 – 1994 kausimaksu oli silloiset 80 markkaa per pelaaja. Tämä dokumentti on päivätty 30.8.1993 ja listassa oli 17 pelaajan nimet.

Pelatessani kouluni sählyturnausta, silloisen Liiketalouden ja Ulkomaan kaupan instituutissa vuonna 1994 koulun luokkien välisessä loppuottelussa (laskentatoimenlinja vastaan markkinointilinja), seurasi Mikko Kiiski sählyturnausta yläkerran parvelta. Olin tutustunut Mikkoon armeijassa 1990 samassa alokaserässä (II/90) ja sen jälkeen yhteinen taival aliupseerikoulussa Vekaranjärven Karjalan tykistörykmentissä. Salibandyajalta Mikosta muistuu aina mieleen erään kouvolalaisen kadun bileet ja sen kuuluisa ovimikko. Legendaariset bileet saivat nimen talon numeron mukaan osuvasti 69’ers. Voi niitä aikoja..!

Ottelun jälkeen Mikko aloitti väsymättömän houkuttelun saadakseen minut pelaamaan Team Harrierin joukkueeseen satunnaisiin turnaustapahtumiin. Viimein jouduin antamaan periksi ja lupautumaan kotikatuni, Tyttilammenkatu, perustamaan joukkueeseen, joka oli saanut nimensä kunniakkaan Harrier pubin mukaan. Huhu kertoo, että perustajajäsenillä oli tapana istua iltaa kyseisessä baarissa. Tätä kirjoittaessani legendaarisen pubin paikalla on toiminut jo vuosia Madonna –niminen eroottinen yökerho.

Matka jatkuu Team Harrierissa vuoden 1994 keväällä (Team Harrier ry, 1994 – 1997, 2003 –)

Team Harrier harjoitteli Kouvonrinteen lukion (nykyinen yhteiskoulu) liikuntasalin tiloissa. Tällöin tapasin kotikatuni vanhat veijarit Harrier –paita päällä, Antti Vätön, Tomi Asikaisen ja Ville Pasulan (nro 99).

Team Harrier rekisteröi itsensä yhdistykseksi vuonna 1994 Antti Vätön johdolla. Tämän jälkeen Harrierille perustettiin oma edustusjoukkue, jossa toimin joukkueenjohtajana ja joukkueen kapteenina.  Varakapteenina toimi pitkään hyvä joukkuetoverini ja luotettava vasenlaituri Heikki ’Hessu’ Teljamo. Myöhemmin näiden toimien lisäksi toimin yhdistyksen varapuheenjohtajana, rahastonhoitajana ja kirjanpitäjänä.

Edustusjoukkue pelasi miesten V divisioonaa SSBL:n, Suomen Salibandyliitto, Kaakkois-Suomen lohkossa. Joukkueen menestys ei ollut huimaa, mutta joukkueella oli sitä parempi yhteishenki ja jokainen muistaa legendaariset pelireissut. Tuolloin pelit pelattiin turnausmuotoisina kahden päivän ajan. Mieleeni muistuvat valmentajat Janne Toivokoski ja Taina. Niin ja ne Frankin, Janne Piippo (iso vaalea), pikkumustat..!  Spaceman!

Salibandy murroksessa Kouvolan seudulla vuoden 1995 jälkeen

Tällöin samaa lohkoa pelasi kouvolalaisen Petri Leväsen vetämä joukkue, Tamppaajat. Tuona aikana kouvolalainen Sc Namikuti Jari Lepistön vetämänä pelasi miesten II divisioonaa. Team Harrier pysyi V divisioonassa, mutta Tamppaajat nousivat päättäväisellä pelillä aina III divisioonaan asti vuosina 1995-1997. Tänä aikana Sc Namikuti piti sarjapaikkansa III divisioonassa. Pingiviinit ry pelasi miesten II divisioonaa tuona samana aikana ja alkoi pikku hiljaa menettää sarjatasoaan III divisioonaan. SRK-Team pelasi tällöin III – IV divisioonaa ja huolehti vanhempien junioreiden junioritoiminnasta vuoteen 1997 saakka Kouvolassa.

Vuoden 1993 jäsenmäärästä, 13, Team Harrier kasvoi hetkessä 30 (1995) jäseneen edustusjoukkueen perustamisen myötä. Vuonna 1994 jäsenmäärä oli 20 jäsentä.

Naisten toiminta käynnistettiin Team Harrierissa vuonna 1995

Jäsenmäärä jatkoi kasvuaan 1997 asti maltillisesti. Jäsenmäärä vuonna 1997 Team Harrier ry:ssä oli 62 jäsentä. Kasvuun vaikutti vuoden 1995 jälkeen naisten toiminnan käynnistäminen ja joukkueen perustaminen. Lisäksi harrastelijoiden määrä kasvoi. Nykyisten Susien naisten joukkueen pohja on luotu tuolloin 1995 jälkeen Team Harrierin ja Sc Namikutin toiminnan ansiosta. Ilolla olenkin saanut seurata naisten menestymistä Susissa tänä päivänä naisten SSBL:n I –divisioonassa. Team Harrierissa naisten toiminnan aktiivivaikuttajat olivat Antti, Sami, Mari, Virpi ja Kirsi. Antti Vättö ja Sami Häyrynen vastasi valmennuksesta tällöin. Tänä vuonna 2003 lopulla näin Samin valmentavan kausalalaisen Sc Jengan SM –ikämiesten joukkuetta.

Yhdistymisneuvottelut alkavat vuonna 1995

Vuonna 1995 aloitettiin Team Harrierin aloitteesta ja Antti Vätön vetämänä yhdistymisneuvottelut Team Harrier ry:n, Pingiviinit ry:n ja SRK – Teamin välillä Kouvolan salibandyn kehittämiseksi. Matka oli kivinen ja pitkä.

Pingviinien Aarno Wickström omalla persoonallisella tyylillään oli luotsannut Pingviinit II –divisioonaan ja joukkueen kehitys tarvitsi tukea niin kakkosjoukkueen kuin juniorityön puolelta. Tämän Aarno ymmärsikin.

Team Harrier toi yhdistymiseen Antin ja muiden hallituksen jäsenten kautta organisaatio osaamista ja V –divisioonassa pelaavan miesten joukkueen sekä hyvin toiminnan aloittaneen naisten joukkueen. Lisäksi merkittävä asia jälkeenpäin oli suhdetoiminta Kouvolan kaupungin virkamiesten ja valtuuston jäsenten keskuudessa. Kouvolan Kaupungin virkamiehistä mieleeni muistuvat hallivuorojen jakaja Risto Silvennoinen ja liikuntatoimenjohtaja Arto Toukonen. Arton poika pelaa tänä päivänäkin Susien junioreissa.

SRK –Team , puuhamies Leo Summasen johdolla ja seurakunnan tuella, oli jo pitkään kehittänyt A- ja B- junioreiden toimintaa IV –divisioonassa pelaavan SRK –Teamin tueksi. SRK –Teamilla oli valmista junioriosaamista, vaikka toiminta ei ollut kovin kattavaa. Juniorivalmennuskin oli vielä kovin lyhytjänteistä ja ammattitaidotonta tähän aikaan.

Antti Vättö kirjoitti heinäkuussa 1997 Team Harrierin viimeisessä vuosikertomuksessa seuraavin sanoin yhdistymisestä: ”Neuvottelujen etenemistä yhdistymiseen asti voidaan pitää pienenä ihmeenä, sillä tie jonka neuvottelijat ovat puolentoista vuoden aikana käyneet on ollut hyvin kivikkoinen ja raskas. Se, että olemme saaneet kaksi miesten joukkuetta, naisten joukkueen, kuusi juniorijoukkuetta ja harrastelijat saman katon alle, on kuitenkin koko kuntaseitsikon salibandyelämää hyödyttävä asia. Vaikka eräät tahot toisin väittävätkin, on kuitenkin kylmä tosiasia, että parinsadan hengen suurseura pystyy toimimaan ja etenkin menestymään paremmin kuin pieni sisäpiirissä pyörivä porukka. Toivottavasti alueen muutkin seurat ymmärtävät tämän enemmin tai myöhemmin.” (Team Harrier vuosikertomus 1996 – 1997; 26.6.1997 Antti Vättö)

Ensimmäistä kertaa mediassa 13.9.1997

Kouvolan Sanomat otsikoi syyskuussa 1997: ”Kouvolalaiset salibandyseurat yhteen - SRK –Team, Pingviinit ja Team Harrier haluavat yhteistuumin laajentaa toimintansa kuntaseitsikon alueelle. Uudessa seurassa yli 200 pelaajaa”. Paikallislehti Seiska –lehden otsikko 13.9.1997 oli vastaavasti: ”Salibandyn suurseura Kymenlaaksoon”. Nämä olivat kouvolalaisen salibandyn ensi esiintyminen laajemmin lehdistössä. Kolme vuotta se vaati ennen kuin lehdistö huomioi lajin edes jollain tasolla. Siihen asti oli vain julkaistu otteluiden tuloksia raportin muodossa.

Kymen Salibandy perustetaan syyskuussa vuonna 1997

19.9.1997 perustettiin sitten Kymen Salibandy ry Team Harrierin organisaation pohjalle (Patentti- ja rekisterihallinnon y –tunnus oli Harrierin). Näin oli puolentoista vuoden yhdistymisneuvottelut saatu päätökseen. Puheenjohtajana toimi Antti Vättö ja rahastonhoitajana allekirjoittanut.

Tässä yhteydessä haluan lainata seuramme pitkäaikaisen puheenjohtajan sanoja Team Harrierin viimeisen vuosikertomuksen (kausi 1996 – 1997) ’puheenjohtajalta’ –palstalta. ”Team Harrierin perustajajäsenenä olen päässyt seuraamaan pienen kaveriporukkajoukkueen kehittymistä parinkymmenentuhannen markan vuosibudjettia pyörittäväksi yhdistykseksi ja lopulta osaksi suurseuraa – Kymen Salibandy ry:tä. Huolimatta toisinaan esiintyneestä vastustuksesta, on seuramme linja ollut koko ajan sama; saada uusia jäseniä ja laajentua. Suunta on jälkeenpäinkin ajateltuna ollut oikea ja se, että se on johtanut koko kuntaseitsikon yhteisen salibandyseuran syntyyn, on erittäin positiivista.” (Team Harrier vuosikertomus 1996 – 1997; 26.6.1997 Antti Vättö)

Tuloksena oli 162 jäsenen Kymen Salibandy, jolla oli III –divisioonan miesten edustusjoukkue, IV –divisioonan miesten kakkosjoukkue, V –divisioonan miesten kolmosjoukkue AnSA, Anjalankosken Salamat, naisten edustusjoukkue ja junioritoiminta A –junioreista F –junioreihin.

Kattava junioritoiminta käynnistetään kautena 1996 – 1997

Nelikolla Juha Villstedt, Aki Rautomäki, Leo Summanen ja allekirjoittanut käynnistettiin junioritoiminta C –junioreista alaspäin menestyksellisesti. Itselläni on muisto näistä ajoista, kun kävin neljä kertaa viikossa valmentamassa Valkealan Jokelan yläasteen pienessä hikisessä liikuntasalissa. Valmennettavia oli tällöin noin 50 D – F –junioria. Keijo Äikäs toimi tällöin joukkueenjohtajana. Tuolloin uransa salibandyssa aloittivat tänä päivänä (kausi 2003 – 2004) mm. Susien II –divisioonan edustusjoukkueessa pelaavat Sami Mäkinen, Panu Majuri, Tero Laurila ja Enis Abrashi.  Heistä Panu ja Tero ovat tehneet visiitin myös SSBL:n Kaakkois-Suomen aluejoukkueessa kautena 2002 – 2003.

Tätä kirjoittaessani 14.12.2003 sain puhelinsoiton, missä Tero kertoi Susien B –junioreiden saavuttaneen B –junioreiden SM –liigapaikan sunnuntaina pelatussa B –junioreiden turnauksessa. B –juniorit on luotsannut ansiokkaasti tavoitteeseen juniorivalmentaja Juha-Matti Laisi ja joukkueenjohtajana jo vuosia toiminut Jyri Laurinantti.

Aluetoiminta käynnistyy seuraliitoksen myötä vuonna 1997

Ansa liittyi seuraamme hieman seuraliitoksen jälkeen. Tarjosimme heille V –divisioonan miesten kolmosjoukkueen paikkaa. Joukkueenjohtajana toimi tuolloin Reijo Marjava Inkeroisista ja joukkuetta valmensi Sammy Merikukka. Joukkue pelaa tänä päivänäkin Teemu Karvosen johdolla (myös joukkueenjohtaja) SSBL:n miesten V –divisioonassa Susien kakkosjoukkueena. Teemu on ansiokkaasti vetänyt porukkaa jo useamman vuoden ajan. Kiitos Teemulle näistä vuosista. Ansa piti tuolloin harjoituksensa Myllykosken Viialan urheiluhallilla ja joukkueeseen kuului 20 pelaajaa, jotka kaikki olivat Anjalankoskelaisia - suurin osa Myllykoskelta.

Kymen Salibandy ja Tamppaajat yhteen vuonna 1998

Torstaina 11. kesäkuuta 1998 Kymen Salibandyn edustajat, Antti Vättö ja Riku Kytönen, ja Tamppaajien edustajat, Petri Levänen ja Marko Bäckman, lyövät kättä päälle vahvistaakseen syntyneen seuraliitoksen toistaiseksi olevalla sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa. Junioritoimintaa hoitava seura Kymen Salibandy ry (KooSBee) sai keulakuvakseen nousujohteisen edustusjoukkueen, Tamppaajat. Samanaikaisesti Kymen Salibandy aloitti junioritoiminnan laajentamisen tyttöjoukkueisiin.  Tähän aikaan Kymen Salibandyllä oli noin 100 junioripelaajaa.

Tämä sopimus oli tulevaisuuden kannalta merkittävä käännekohta. Kiitän tässä yhteydessä Petri Levästä pitkäjänteisestä ja tavoitteellisesta työstä edustusjoukkueen osalta. Edustusjoukkueen pelaajarunko oli hyvä ja merkittävässä osassa jatkon  kannalta.

Tamppaajien toiminnan liittäminen Kymen Salibandyyn vuonna 1999

Sopimuksen tekemisen jälkeen kaavailtiin varsinaista yhdistymistä Tamppaajien kanssa. Yhdistyminen tapahtui vuonna 1999. Tällöin astui toimintaan ensimmäistä kertaa Vuoden Susi 2002 Kari Sipiläinen. Kari tuli kouvolalaiseen salibandyyn mukaan kuusankoskelaisesta KSB-97 ry:n V –divisioonan miesten joukkueesta. Karilla oli jo pohjakoulutus valmennustehtävistä ja hänen tehtäviin kuului edustusjoukkueen yhdistäminen Kymen Salibandyyn ja toimia edustusjoukkueen kakkosvalmentajana Petri Leväsen ollessa päävalmentaja. Karilla on tänä päivänä Kouvolan alueella harvinainen lajin huippuvalmentajatutkinto Sudet ry:n tarjoamana. Ari-Pekka Turunen toimi tällöin Tamppaajien joukkueenjohtajana. Ari-Pekka toimii ansiokkaasti tänä päivänäkin ennakkoluulottomalla otteella Susien edustusjoukkueen joukkueenjohtajana. Vuonna 1999 Kymen Salibandyn jäsenmäärä oli noin 170 jäsentä.

Muistan elävästi hetken, kun kävimme Kouvolassa neuvotteluja Karin kanssa kouvolalaisen salibandyn tulevaisuudesta City Bar nimisessä ravintolassa kahvikupposen ääressä. Tällöin tuli sovittua seuraavan puolentoista vuoden matka eteenpäin kouvolalaisessa salibandyssä. Karilla oli sitä uutta energiaa annettavanaan, mitä seura siihen aikaan tarvitsi Tamppaajien yhdistämiseen seuran toimintaan.

Kuusankoskelainen KSB-97 osaksi Kymen Salibandyn aluetoimintaa vuonna 2000

Kari Sipiläisen yhteistyön seurauksena sulautettiin Ari Orren vetämä KSB-97 ry:n joukkueen toiminta osaksi Kymen Salibandyn toimintaa. Pelaamme tänä päivänäkin Arin kanssa samassa Susien SM –sarjan ikämiesten joukkueessa. Myöhemmin, KSB –97 ry, on siirtynyt pelaamaan itsenäisesti kuusankoskelaisena joukkueena.

Palloiluseura Sudet palaa kilpakentille kahden lajin voimin vuonna 2001

Koko vuoden 2000 ajan Kymen Salibandy etsi tietään voimakkaasti yhtenäiseksi urheiluseuraksi, joka seilaisi saman lipun alla. Ari-Pekka Turusen aloitteesta alkoi Kari Sipiläinen selvittää Sudet ry:n historiaa ja sen hetkistä nykytilaa. Asiasta ei tuohon aikaan puhuttu mitään, mutta yhteyttä otettiin kevään 2001 aikana Sudet ry:n viimeisen hallituksen jäseniin mm. Pekka Kuosmaseen ja Ossi Vainioon.

Susien viimeinen hallitus oli yli kymmenen vuoden takaa. Yhteydenottojen ja lukuisten Patentti- ja rekisterihallitukseen tehtyjen tiedustelujen jälkeen totesimme, että Sudet ry voidaan uudelleen käynnistää ja toiminta aloittaa sääntöjen puitteissa. Samalla totesimme, että lähes konkurssin tehnyt Sudet ry:llä ei ole voimassa olevaa velkaa tai taloudellisia velvoitteita olemassa. Kiitokset tässä yhteydessä haluan mainita Helsingissä Patentti- ja rekisterihallituksessa toimivalle entiselle Kouvolan alueen apulaisnimismiehelle, Rautjärvelle, lukuisista Sudet ry:n liittyvistä selvityksistä.

Suuresta alkuajan vastustuksesta huolimatta päätettiin Susien voimassaolevien sääntöjen puitteissa kutsua koolle Sudet ry:n sääntömääräinen jäsenistön kokous 16.4.2001. Kokouspaikkana oli Kouvolassa Postin hallintorakennuksen neuvotteluhuone, hallituskatu 13. Kokouksen alkutunnelma oli kireä ja muistan vanhan Suden, Ossi Vainion, kommentin elävästi tänä päivänäkin: ”Ja täällähän ei pidetä mitään perustamiskokousta!”.

Sudet ry:n jäsenistön kokouksessa olivat paikalla Kymen Salibandystä allekirjoittanut (rahastonhoitaja), Ari Orre (varapuheenjohtaja), Kari Sipiläinen (edustusjoukkueen valmentaja), Ari-Pekka Turunen (edustusjoukkueen joukkueenjohtaja) ja FC Kouvolasta Vesa Vainio (puheenjohtaja), Pekka Haaja ja Lasse Virta. Lisäksi paikalla oli vanha Susi Ossi Vainio.

Ennen jäsenistön kokousta keskustelimme tunnin Sudet ry:n uudelleen henkiin herättämisestä. Vihdoin keskusteluissa pääsimme yhteisymmärrykseen ja lopputulos oli kaikkien osalta näin jälkeenpäin ajateltuna erittäin hyvä, suorastaan erinomainen.

Kouvolassa 16.4.2001 Sudet ry:n jäsenistön kokouksessa alkaen kello 15:00 Sudet herätettiin henkiin yli 10 vuoden jälkeen uudestaan jalkapallon  ja salibandyn voimin. Hallitukseen valittiin seuraavat henkilöt:

-          Vesa Vainio, puheenjohtaja (FC Kouvola),

-          Riku Kytönen, sihteeri ja rahastonhoitaja (Kymen Salibandy),

-          Ari-Pekka Turunen, hallituksen jäsen (Kymen Salibandy),

-          Pekka Haaja, hallituksen jäsen (FC Kouvola),

-          Atro Helenius, hallituksen jäsen (FC Kouvola) ja

-          Lasse Virta, hallituksen jäsen (FC Kouvola).

Kouvolan Sanomat 14. elokuuta 2001 otsikoi ja kirjoitti seuraavasti: ”Perinteikäs Sudet palaa nurmikoille ja halleihin. Kymmenkunta vuotta ’seisontavakuutuksessa’ ollut seura virkoaa juniorivetoisesti. Velkaa ei oteta, lupaavat seuran uudet johtohahmot.”

Sudet palaa Kouvolan urheiluelämään. Hyvällä syyllä voitaneen sanoa, että pian 90-vuotias seura palaa myös entistä ehompana, sillä taloudellisesti Sudet lähtee nyt puhtaalta pöydältä, ja toiminnan pääpaino on tähdätty tukevasti juniorityöhön. Susista tulee kertaheitolla yksi Kouvolan suurimmista junioriseuroista. Perinteikkään nimen alle yhdistyvät FC Kouvolan jalkapallojoukkueet ja Kymen Salibandyn salibandypelaajat. Noin 300 jäsenestä hyvinkin 250 on nuoria. (Kouvolan Sanomat 14.8.2001; Markku Lintula)

Sudet 90 vuotta 9.12.2002

Susien pitkää taivalta juhlittiin näyttävästi 9.11.2002. Varsinainen 90 –vuotis syntymäpäivä Sudet ry:llä oli 9.12.2002. Juhlat pidettiin Kouvolan Kaupungin juhlasalissa 140 juhlavieraan voimin. Vieraista tässä mainittakoon Kouvolan Kaupungin valtuusto ja sen puheenjohtaja Pekka Jokinen, kansanedustaja Pekka Kuosmanen (vanha Susien hallituksen puheenjohtaja) ja Suomen Salibandyliiton puheenjohtaja Matti Ahde. Allekirjoittanut isännöi tilaisuuden yhdessä Sudet ry:n puheenjohtajan Vesa Vainion kanssa.

Susien naisjoukkue nousee ykkösdivariin vuonna 2002

Naisten salibandyn kouvolalaisjoukkue on voittanut 2. divisioonassa 12 ottelua peräkkäin. Päävalmentaja Veli-Ville Kähkösellä on ollut paimennettavanaan taistelutahtoinen ja huimasti kehittynyt naarassusilauma. (Kouvolan Sanomat; Tapio Ahlroth)

Vasta 22. ottelu päättyi tappioon kaudella 2002 – 2003 Susien naisten edustusjoukkueella. 1. divisioonaan nousseen joukkueen voittoputken pysäytti Tuupovaaran urheilijat Pohjois-Karjalasta.

Susilla pelaa myös C –junioreissa tyttöjoukkue ja Susien naisten toiminnan haasteena onkin kattavamman junioritoiminnan käynnistäminen tulevina vuosina. Kiitos Susien aktiivisille naisille menestyksen hetkistä. Marleena Naukkarinen on merkittävällä tavalla jo useamman vuoden vaikuttanut Kymen Salibandyn ja Susien naisten salibandyn syntyyn ja menestykseen.

Salibandy saa harjoitus- ja pelitilaa Mansikka-aholta kaudelle 2002 – 2003

Kouvolalaiset salibandyn yläsarjajoukkueet ovat pääsemässä Mansikka-ahon  urheiluhalliin. Kaupungin ja salibandyseurojen edustajien keskinäisten neuvottelujen jäljiltä on sovittu, että Susien naisjoukkue (1. divisioona) sekä Susien miesjoukkue ja SC Namikuti (molemmat 2. divisioonassa) saavat pelata tulevan kauden kotiottelunsa Manskarilla.

Aloite asiaan tuli entisen Kymen Salibandyn eli nykyisen Susien joukkueen valmentajalta Kari Sipiläiseltä jo vuonna 2001, kertoo Kouvolan liikuntasihteeri Risto Silvennoinen Kouvolan Sanomissa tuohon aikaan.

Sudet keräsi kaudella 2001 – 2002 Kuusankosken urheilutalossa pelaamissaan otteluissaan jopa lähes 200 katsojan yleisöjä. Kouvolan Lyseon liikuntahalli jäi mitoiltaan harmillisesti sen kokoiseksi, että salibandy ei sinällään mainioon halliin sovellu. Kun Lyseota rakennettiin, nousevasta lajista ei ollut oikein tietoakaan. (Kouvolan Sanomat; Risto Silvennoinen)

Mansikka-aholle siirtymisen edellytyksenä ja merkittävänä tekijänä oli Kouvolan kaupungin liikuntavaltuusto, missä päätökset lopulta tehtiin. Vesa Vainio vaikutti asiaan merkittävällä tavalla. Asiaa ei siis päätetty virkamiesten ja seurojen (Sudet, Kouvot, SC Namikuti) kesken. Eikä halliin siirtymistä saanut aikaiseksi Jari Lepistö, vaikka hän on näin julkisuudessa väittänytkin. Kiitän tässä yhteydessä merkittävällä tavalla halliin pääsyyn vaikuttaneita valtuuston jäseniä (Larikka/Lalli), joiden kanssa olen asiasta keskustellut ja missä asia todella päätettiin.

Maajoukkueen luotsi Pasi Tilander Susiin kaudeksi 2003 – 2004

”Kouvolalainen salibandyseura solmi MM-2004 –projektin parissa puurtavan päävalmentajan kanssa yksivuotisen sopimuksen” otsikoi Kouvolan Sanomat vuoden 2003 kesäkuussa.

Salibandyn 2. divisioonassa jatkava kouvolalainen Sudet teki tiistaina merkittävän sopimuksen, kun Suomen salibandymaajoukkueen päävalmentaja Pasi Tilander (35) raapusti nimensä yksivuotiseen paperiin. Sveitsin MM-2004 –projektin parissa työskentelevän Tilanderin apuna Susien valmennustiimissä toimivat viime kauden luotsi Kari Sipiläinen ja jääkiekkopiireistä tuttu Aki Räisänen.  (Kouvolan Sanomat; Tapio Ahlroth)

Suomen maajoukkueen päävalmentajana Tilander on piirtänyt kuvioita vuoden 1999 alusta. ”Minulla on intressiä hakea ottelutuntumaa seuratoiminnan puolelta”, Tilander kertoo. Tilanderin tehtävänä Susissa on jatkaa hyvää juniorityötä ja kehittää nuorennusleikkauksen tehnyttä edustusjoukkuetta. Lisäksi tehtäviin kuuluu pelaajien taitotason ja pelinlukutaidon kehittäminen.  Edustusjoukkueen harjoitteluryhmässä pelaa mm. 6 seuran oman juniorityön kasvattia.

Jouko Leppänen salibandyjaoksen puheenjohtajaksi ja Susien hallituksen jäseneksi syksyllä 2003

Susien kauden 2003 – 2004 hallitusta valittaessa tehtiin myös kouvolalaisen saliabandyn osalta merkittävä valinta; Susien salibandyjaoksen puheenjohtajaksi ja hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin jäsenistön kokouksessa Jouko Leppänen. Jouko on tunnettu vaikuttaja kouvolalaisessa urheiluelämässä mm. rullakiekon saralla.

Susien poikien B –juniorit nousivat SM-liigaan joulukuussa 2003

Suomen Salibandyliitto uudisti sarjasysteemiä B –junioreiden osalta kauden 2002 – 2003 jälkeen. B –juniorit jaettiin sen hetkisen tilanteen mukaan SM –liigan ja 1. divisioonan joukkueisiin. Susien B –juniorit joutuivat hieman huonon kausimenestyksen takia aloittamaan 1. divisioonasta. Nyt ilokseni tätä kirjoittaessani voin todeta, että joulukuussa Mäntyharjussa B –junioreiden turnauksessa Juha-Matti Laisin valmennuksessa Susien B –juniorit varmistivat SM –liigapaikan. Mainittakoon, että 6 näistä pelaajista pelaa myös Susien 2. divisioonan edustusjoukkueessa maajoukkuevalmentajan valmennuksessa. Onnea B –junnuille!

Sudet järjestää maaottelun Suomi – Tsekki Kouvolassa Mansikka-aholla 23.4.2004

Ensimmäistä kertaa historiansa aikaan Sudet luotsaa kouvolalaisen salibandyn TV kameroiden eteen järjestämällä maaottelun Suomi – Tsekki. 1 + 1 = 2. Suurempaa matematiikkaa ei tarvita, kun mietimme syytä siihen, miksi Sudet järjestävät maaottelun keväällä 2004 MM –kisojen kynnyksellä. SSBL:n puheenjohtaja Matti Ahde tuntee hyvin seuran ja on todennut 90-vuotisjuhlien ansiokkaasta läpiviennistä seuran organisaation kykenevän tähän ja valmentaahan maajoukkuevalmentaja seurassa. Ei siis mikään ihme, että valinta kohdistui meihin, Susiin, ja otamme sen ylpeydellä vastaan.

Ympyrä sulkeutuu

Toiminta on siis ollut erittäin aktiivista tekemistä aina vuodesta 1992. Tällä hetkellä joulukuun 2003 tätä kirjoittaessani kouvolalainen salibandy voi hyvin ja on kasvanut isoksi seuraksi noin 200 jäsenen salibandyjaokseksi osaksi Susia. Sudet –palloiluseuralla on kaksi itsenäisesti toimivaa jaostoa, seuran oma bussi ja yli 550 jäsentä.

 Hetki sitten (8.12.2003) solmin sopimuksen Team Harrier ry:n Antti Vätön kanssa.  Sopimuksella on tarkoitus lisätä Susien aikuisharrasteliikuntaa ja aktivoida vanha legendaarisen yhdistyksen toimintaa uudelleen. Lisäksi se on osaltaan kunnianosoitus Team Harrierin jäsenistölle merkittävänä osana kouvolalaista salibandyhistoriaa. Otamme Susissa kannattajajäsenyytenne mielihyvin vastaan. Näin voinkin todeta, että ympyrä on sulkeutunut kouvolalaisen salibandyn osalta. Nyt on muiden vuoro jatkaa matkaa.

Itse toimin tällä hetkellä Sudet ry:n rahastonhoitajana ja sihteerinä. Lisäksi pelaan Susien ikämiesjoukkueessa jäähdytellen ikämiesten SM –liigaa. Olen jo ehtinyt muuttaa Kouvolasta Lahteen ja näin olen jättänyt aktiivitoiminnan kouvolalaisen salibandyn osalta. Kuitenkaan en ole kokonaan jättänyt tätä kunniakasta, yhä uutta ja nuorta lajia. Olen ottanut syksyllä vastaan Hollolan urheilijat 1946 ry:n poikien C –88 salibandyjunioreiden valmennustehtävät. Eli uurastaminen lajin parissa jatkuu.

Kouvolalaista salibandyä ei ole rakennettu yhden miehen instituutioilla ja yhden joukkueen yhdistyksillä. Toivoisin tämän ajatuksen, minkä Antti Vättö heitti ilmaan jo vuonna 1997, viriävän vielä viimeisimpiin yhden miehen urheiluseuralinnakkeisiin Kouvolassa kouvolalaisen salibandyn kehittämiseksi. Tämän laivan liikkumiseen tarvitaan kaikkia lajin parissa toimivia, ainakin yhteistyösopimuksilla, jos ei muuten.

Kiistatta voin todeta, että Team Harrierilla ja Kymen Salibandyllä on erittäin merkittävä rooli kouvolalaisen salibandyn syntyyn, kuten edellä kirjoittamani muistelmat sen kiistatta osoittavat. Haluankin näiden sanojen saattelemana toivottaa onnea uudelleen toiminnan aloittaneelle Team Harrierille ja sen jäsenistölle sekä hyvää tulevaa vuotta 2004. Kiitos näistä vuosista kuuluu myös meille kaikille - Team Harrierin aktiivijäsenille.

Lahdessa 18.12.2003

Riku Kytönen